2.6.2016

Huomiota, huomiota!

Miten voikaan käydä niin, että yhdelle päivälle sattuu kaikki mahdollinen postattava?
Aloitetaan tästä ihan ekaa kertaa sattuneesta asiasta, siis Liebster Award -tunnustuksesta! Vuosi bloggaamista takana ja vaikka kirjoittelenkin pääasiassa omaksi huvikseni (enkä siis odottanut ikinä saavani minkäänlaista palkintoa mistään), kyllä nyt on hunajainen fiilis.
Tunnustuksen blogilleni antoi ihanainen Taru Luojola, joka kirjoittaa pääasiassa kengistä, vaatteista, kengistä, hatuista ja niin, kengistä. Kannattaa käydä vilkaisemassa.


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 2. Laita palkinto (viereinen kuva) esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.





Taru halusi tietää seuraavaa...

1. Mihin seikkaan oman kotisi sisustuksessa olet kaikkein tyytyväisin?
Voi jestas, meillä on remontti niin hirvittävästi kesken, etten ole edes ajatellut sisustamista. Tämän kerrottuani voin kuitenkin sanoa olevani jollain kierolla tavalla tyytyväinen tähän kohtaan meidän kodissa:


Miksi, mahtaa suuri yleisö tiedustella. No siksi, että tuossa kuvassa näkyy remontin ensimmäinen asia, siis kulkuaukko asunnon ja aseman välillä. Lattiassa näkyy kohta, josta on raivattu minikeittiö ja suurin osa seinälaatoista pois. Muuttolaatikkohuone (jota en ole tainnut edes kuvata blogiin aiemmin) tyhjenee sitä mukaa kun kylpyhuone ja keittiö valmistuvat, eli ei siis niin pitkän ajan päästä. (Sivuhuomautuksena sanottakoon että kyllä, minulla on huoneen verran astioita, kippoja, kuppeja ja kapustoja. Syytän astiahamsterigeenejäni.) Ja sitten se perimmäinen syy, miksi pidän tästä kohdasta: Jos joku homma, kuten seinän purkaminen jää kesken, sen eteen voi aina ripustaa taulun tai kaksi ja muut epätäydellisuudet voi piilottaa pöydillä ja jakkaroilla. Kyllä se vanha tapetti siellä alla pysyy ihan yhtä hyvänä tai huonona kuin ennekin, ei kiirettä.

2. Mitä liikuntalajia suosittelisit koululiikunnan traumatisoimalle ja kaikenlaista yhdessä tekemistä välttelevälle?

Koululiikunnan traumatisoimana ihmisenä voisin kertoa pahimpien liikuntaan liittyvien muistojeni koskevan nimenomaan suorittamista ja ryhmäliikuntaa, joukkuelajeja pääasiassa. Olen itse alkanut päästä vasta parikymppisenä kiinni vapaaehtoiseen liikuntaan. Helsingissä asuessani kävin uimassa silloin, tällöin Yrjönkadun uimahallissa (juu, siinä naku-uimalassa) sekä zumbaamassa ja liikuntastudion omassa joogassa. Liikuntastudion kurssien kanssa tuntui siltä, että kävin liikkumassa velvollisuudentunnosta ja siksi, ettei käytetty raha mene hukkaan, en siis niinkään omasta ilosta. Kerran kuitenkin joogatunnin opettajalla oli sijainen, joka opetti hatha-tyylisen joogan (jota kurssilla normaalisti harjoiteltiin) sijaan astangaa. Liikuntakorttini umpeutui parin viikon päästä ja kun muutin Espooseen, siirryin harrastamaan astangajoogaa. Astanga on ollut ainakin minulle hyvin miellyttävä liikuntamuoto, jonka ansiosta lihaskunto kasvaa ja venyvyys paranee. Valitettavasti jouduin lopettamaan tunneilla käymisen silloin kun muutimme Kirkkonummelle, enkä ole täällä Joensuussakaan päässyt jatkamaan (pääasiassa taloudellisista syistä). Astangan tilalle jääneen tyhjiön täytti Kirkkonummella asuessamme paljasjalkajuoksu, joka on toinen erinomainen liikuntamuoto. Itse aloittelin Porin Vapaa-aikaviraston Juoksukoululla, jonka jälkeen jatkoin noin viiden kilometrin lenkkejä omaan tahtiin. Tämä harrastus tosin jäi siinä vaiheessa kun muutimme Joensuuhun, sillä kuten jo tiedättekin, suihkussa käyminen on edelleen ongelmallista. Tänä kesänä olisi tarkoitus opettaa venäjänvinttikoiramme vetämään valjaissa, jotta pääsisin aloittelemaan kickbike-harrastusta ja myöhemmin canicrossia ja koirahiihtoa. Kickbikellä tietysti voi mennä yksinkin, mutta koirasta on niin seuraa, apua kuin haastettakin.

3. Mikä on sinun laiskan päivän mättöruokasi, johon useimmin turvaudut silloin, kun et kummemmin jaksa nähdä vaivaa?

Useimmiten meillä jää aina edellisen päivän ruoasta jotain pientä jääkaappiin, joten pyrin aina syömään vanhat jämät pois. Jos kuitenkin käy niin, ettei jääkaapista löydy kertakaikkiaan mitään, väännän monesti jotain soijarouheesta, sipulista ja mitä nyt jääkaapista löytyykään. Toinen hyvä laiskan päivän ruoka on salaatti. Helpoin on kylmäsavulohisalaatti, jonka saa pyöräytettyä jääkaapista lautaselle viidessä minuutissa. Tai joku pastakastike, jonka vetelen kesäkurpitsasuikaleiden kanssa.

4. Kun lähdet vieraaseen kaupunkiin vapaa-ajan matkalle, millaiseen kohteeseen ensimmäisenä suuntaat?

En ole yleensä mikään rannalla löhöilijä. Pidän museoista ja erilaisita kaupoista, mutta vihaan shoppaamista. Minua viehättävät pienet puodit, kirjakaupat ja erikoiset kahvilat sekä ravintolat. Kaupunkilomailu taitaa tietyllä tapaa olla lopulta se minun juttuni, mutta on tietty kivaa jos läheltä (vaikka ihan hotellilta) löytyy löhöpaikkakin, jos ei jaksakaan kierrellä.

5. Millaisessa ympäristössä unelmiesi koti (todellinen tai kuviteltu) sijaitsee ja mitä sen keittiön ikkunasta näkyy?

Maaseudulla, mutta lähellä peruspalveluita. Niin kuin meidän koti nyt. Maailman parhaat naapurit kruunaavat kokonaisuuden ja iloiset ihmiset ovat ihana muutos pääkaupunkiseudun töykeyteen. (Tulevan) keittiön ikkunasta näkyy ilta-aurinko ja toivottavasti vielä joskus istutuslaatikoita, joissa on kukkia ja/tai pieniä pensaita. Tosin eipä tuo industrial-fiilistä luova ratanäkymäkään ole paha.


6.Mikä on pisin aika, jonka olet ollut olematta yhteydessä yhteenkään perheenjäseneen tai sukulaiseen, joka ei asu samassa osoitteessa kanssasi?

No tuota noin. Pahimmillaan on varmaan mennyt useampi vuosi ilman että olen ollut yhteydessä joihinkin sukulaisiin. Tällä hetkellä taitaa olla päälle vuosi siitä kun olen tavannut mm. anoppia ja tätiä/serkkuja. Hupsista. Onneksi miehellä on kohta kesäloma, joten voimme sitten ottaa pidemmän etelänmatkan, siis Espooseen.

7. Mitä liikennevälinettä (kenkien lisäksi) käytät useimmin? Ei siis pisimpään tai eniten, vaan nimenomaan useimmin.

Juuri tällä hetkellä taitaa olla niin, että liikun enemmän junalla kuin autolla, koska en liiku lähikauppaa ja kirjastoa pidemmälle kovinkaan usein. Normaalisti kuitenkin autoilu taitaa painaa ihan himpan verran enemmän vaakakupissa, etenkin jos Joensuun keskustaan ei ole asiaa niihin aikoihin kun juna liikkuu. Keskustaan asti en tosin ajele kovinkaan usein, sillä Niki tuo töistä tullessaan isommat ostokset.

8. Mistä seurapelistä pidät eniten?

Tarkoitetaanko seurapeleillä lautapelejä, korttipelejä, tietokonepelejä vai pullonpyöritystä? Jos nyt sovitaan vaikka, että kaikkia. Minä olen aikojen saatossa hamsteroinut lauta- ja korttipelejä ihan tajuttomat määrät, mutta niistä osa on vielä avaamattomia pääasiassa peliseuran puutteen vuoksi.
Lautapelit ovat minulle varsin mieluisia erityisesti yhden tietyn kaveriporukan kesken. Papupeli, eli Bohnanza on varmasti eniten tuon kyseisen porukan kesken pelattu, enkä minäkään ole ihan järkyttävän huono siinä. Nikin kanssa tulee pelailtua Munchkin Questia, Afrikan tähteä (juu, juu, täysin lykkypeli, mutta lisäosan kanssa haastavampi) ja hyvin, hyvin, hyvin harvoin (avioliittomme säilymisen kannalta) Monopolia.
Korttipelejä tulee myös pelattua Nikin kanssa silloin, tällöin. Exploding kittens ja tämän hetken suosikki, Ctulhu Fluxx ovat hirmuisen hauskoja ja mielenkiintoisia pelejä, mutta myös muita Fluxxeja (Monty Python ja Pirate) tulee välillä kokeiltua. Munchkin-korttipeliä en ole pelannut aikoihin, mutta se on myös todella hyvä seurapeli. Kaapissa pelaajia odottaa niin Game of Thrones - lauta-kuin korttipelikin.
Tietokonepeleistä Heroes of Might and Magic III on sellainen, jota pelaillaan usein Nikin kanssa yhdessä. Tällä hetkellä olen uskaltautunut pelaamaan vain liittolaispelejä, mutta jossain vaiheessa voisi ottaa matsin miestäkin vastaan.
Pullonpyörityskin on kivaa.

9. Näetkö auringonnousun useammin talvella vai kesällä?

Ehdottomasti kesällä. Olen kesäkukkuja, joka on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Hyvä asia siinä mielessä, että auringonnousun voi halutessaan nähdä monena aamuna putkeen ihan vaan valvomalla. Huono asia siksi, että valvomisen jälkeen päivä on jo puoliksi ohi, ennen kuin jaksan kömpiä sängystä ylös. Onneksi kesällä pärjää vähemmällä unimäärällä ja jos kukkuminen on kohtuullista (max. puoliyöhön asti), aamulla voi herätä melko järkeväänkin aikaan.

10. Oletko joutunut torjumaan kodistasi tuholaisia (hyönteisiä, jyrsijöitä tai muita eläväisiä)? Jos, niin mitä viimeksi?

Elukoitahan täällä meillä riittää. Kissat onneksi pitävät huolen nisäkäspuolen lisäksi myös suurimmasta osasta ötököitä. Tähän mennessä kissojen jäljiltä on löytynyt muistaakseni neljä raatoa ja tähän vuodenaikaan hirsien välistä ja ullakolta asuintiloihin kopsahtelevat tukkimiehentäit joutuvat monesti myös harjoitussaaliiksi. En ole uskaltanut käydä katsomassa navettaa vielä tänä keväänä, mutta syksyllä sieltä löytyi jäätävät hevosmuurahaisten tekemät tuhot.

11. Onko sinulla henkilökohtaista ”pyhiinvaelluspaikkaa” eli paikkaa, jossa käyt ennen kaikkea siinä paikassa käymisen vuoksi? Jos asia ei ole liian henkilökohtainen, kertoisitko siitä enemmän?

Minun "pyhiinvaelluspaikkani" taitavat kaikki olla nykyisin saavuttamattomissa. Edelleen yksi tärkeimmistä lapsuuteni paikoista oli isomummini saari Vaasan saaristossa. Kopulle mentiin juurikin paikan takia ja harmittaa, etten enää pääse käymään siellä. Isomummini talo on toinen paikka. Kolmas löytyy lapsuudenkotini "takametsästä", jonne oli kiva mennä seikkailemaan. Nykyisin tosin koko metsä on taidettu rakentaa täyteen kerrostaloja, joten sekin on historiaa. Olisi kiva löytää täältä uudesta asuinpaikasta jokin saman rauhallisen fiiliksen aiheuttava paikka, jonne olisi ihanaa mennä vain menemisen takia.

No huh! Vastatessa vierähti tovi jos toinenkin.

Minua kiinnostaisi tietää...
1. Mikä inspiroi sinua aloittamaan bloggaamisen?
2. Mikä sinua stressasi viimeksi?
3. Entä miten lievitit stressiä?
4. Miten päädyit asumaan sinne missä nyt asut?
5. Muuttaisitko muualle, jos voisit? Miksi?
6. Minkä kirjan luit viimeksi ja mitä pidit siitä?
7. On kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä, mitä teet?
8. Jos pihassasi kasvaisi ihan mitä vaan, mitä istuttaisit?
9. Koska viimeksi matkustit junalla ja minne menit?
10. "Jes! Parisen viikkoa juhannukseen" vai "Jes! Puoli vuotta jouluun"?
11. Mikä sinua ilahdutti tänään?

Viittä alle kahdensadan lukijan blogia on vaikea löytää omasta lukupiiristäni, mutta voin silti esitellä kaksi erinomaista blogia. Haluaisin antaa tunnustuksen Tiinan Ratalampi Caring Pony -blogille, jossa kerrotaan kiireettömästä elämästä eläinten parissa ja Menolippu Lietoon kertoo mielestäni miellyttävän visuaalisella tavalla kahden vanhan VR:n rakennuksen kunnostamisesta.

Jaa mitä ne muut tälle päivälle osuneet bloggaamisen arvoiset jutut olivat?
Jätetään ne huomisen postaukseen.

1 kommentti: